Vapaapäivä

Viime viikot ovat olleet hyvin haastavia. En ole aikaisemmin maininnut, mutta kamppailen ahdistuneisuushäiriön kanssa joka on vahvasti varjostanut elämääni varsinkin nyt viime vuosina. Siksi erityisesti omasta hyvinvoinnista huolta pitäminen on niin lähellä sydäntä, sillä heti kun se jää taka-alalle tai lapsi arkeen kuuluva väsymys lisääntyy, lisääntyy luonnollisesti myös huono olo.

Eilen Emma lähti aamulla 11 aikaan isovanhemmilleen, ja Juho ulos ystäviensä kanssa päiväksi. Jäimme siis kahden Veean kanssa hiljaiseen taloon. Halusin etukäteen suunnitella vapaapäivän agendan, että saisin tehtyä sen mitä haluaisin eikä päivä vain valuisi käsistä. Ajatukseni oli järjestellä eteisen kaappeja, ja putsata vessan seinäkaakelit. Siivoaminen on minulle tapa rentoutua, ja nautin siitä kun sitä saa tehdä rauhassa ja ilman hirveätä pakkoa kaaoksen edessä. Kyseiset hommat kuitenkin jäi tekemättä, sillä ne eivät eilen tuntuneet siltä mitä juuri nyt tarvitsen. Siispä keskityin lähinnä makoilemaan Veean kanssa sohvalla, lattialla ja sängyllä - jutellen, leikkien, katsoen Netflixiä ja lukien kirjaa.

Nämä kuvat otettuani laitoin puhelimen pois, kaivoin "Ihana äiti, ihana nainen" kirjan esiin (suosittelen muuten vahvasti, voisin joskus kirjottaa tekstin kirjoista jota ehdottomasti suosittelen luettavaksi). En ole pitkään aikaan hypännyt päivällä sänkyyn aamutakissa kahvikupin kanssa. Ai että.

Ostettiin uusi kahvinkeitin tässä hiljattain, ja tottumuksieni orja kun olen minulla on mennyt hetki sopeutua ja opetella hyvän kahvikupillisen keitto tällä. Wilfan koneessa on sellainen ominaisuus, että veden tippumis aukkoa  (=kahvin vahvuutta) pystyy säätelemään, ja vielä oikeat säädökset ovat hieman hakusessa. Eilen käppäilin kauppaan hakemaan uutta kahvia, ja vihdoin parin päivän jälkeen sain sopivan vahvan kahvikupillisen kätöseen. Täydellinen ajoitus.

Nämä omat rauhalliset hetket pitää hoitaa Veean ollessa hereillä. On vaatinut asennemuutosta tämä toinen vauva - Emma nukkui lähes joka päivä kahdet 2h päikkärit vaikka kuinka pitkään, kun taas Veea nukkuu 15-30min päikkäreitä. "Oma aika" on siis kahdestaan Veean kanssa hoidettava tytön ollessa hereillä - siinä se vieressä jumppasi ja katseli omia lelujaan tyytyväisenä. Välillä luin hänelle ääneen, tai silittelin päätä. Ihan yksin saa siis olla illalla lasten mennessä nukkumaan, ja nykyään se on vasta 21:30 aikaan. Oi kun odotan sitä aikaa, kun Veeakin voi mennä hoitoon.

Juho on nyt pari päivää sairaslomalla, mutta palatessaan töhin hänellä on taas muutama aamuvuoro, joka tarkoittaa illalla apua nukuttamisissa!

Ihanaa viikkoa itse kullekin. <3