210519

Kun ei suihku tai kahvi auta, eikä pieninkään energiapiikki ole mahdollinen edes petiä petaamaan päikkäreiden jälkeen, on myönnettävä että hitsit nyt ollaan kipeenä.

Olin ajatellut lähteväni Veean neuvolalääkärin jälkeen käymään katsomassa veljen perheen uutta kotia, ja auttamaan tavaroiden järjestelyssä, mutta kaikki menot piti tältä päivältä sitten peruuttaa.

Emman 2v synttärit lähestyvät. Niitä piti alunperin viettää tulevan lauantain iltapäivällä, mutta Juho joutuukin menemään illaksi töihin joten siirrettiin juhlat aamupäivälle. Hauskaa vaihteluahan järjestely elämään tuo - yleensä kaava juhlien kanssa on kutakuinkin mennyt niin, että sillä aikaa kun Emma nukkuu päiväunia, on meillä aikaa vielä tehdä viimeisiä juhlajärjestelyjä ennen vieraiden saapumista, ja juhlien alkaessa Emma on pirteä päikkäreiden jälkeen. Nyt haastetta luo se että aamusta on kaikki oltava valmista jo kymmeneen mennessä, ja Juho on edellisen illan/alkuyön töissä. Onneksi on ystäviä, jotka ovat jo tarjoutuneet tulla auttamaan!

Tarkoitus on viettää juhlia lähipiirin kanssa, rennoissa tunnelmissa. Henkilökohtainen tavoite on olla stressaamatta liikaa kaikista järjestelyistä, vaikka piha ainakin pitäisi saada jotenkin järkevään kuosiin! En todellakaan ole mikään viherpiipero puutarhan puolella, mutta kyllä sitä ruohon saa leikakttua ja jotain kesäkukkia ruukkuihin istutettua. 

Tärkeintä toki on nähdä läheisiä, ja nauttia siitä että he pääsevät juhlistamaan meidän kaksivuotiasta! Uskomatonta, että kaksi vuotta sitten minusta tuli äiti. Toisaalta se tuntuu todella pitkältä ajalta, mutta toisaalta se on mennyt ihan älyttömän nopeasti. Vaikeaa enää edes muistaa aikaa, kun Emmaa ei vielä ollut. 

Kohta lähden tästä hakemaan tyttöä päiväkodista, kunhan löydän jostain voimaa nousta tästä lattialta Veean vierestä höpöttelemästä. 

Onneksi jääkaapissa on valmista ruokaa illaksi sekä Emmalle että minulle, ettei tarvitse alkaa kokkailemaan. Ja kämppä olkoon edelleen kun pommin jäljiltä, koko loppuillan.

Ehkä huomenna jaksaa?

-V