Kevät ja kevään menot!

Kevät on saapunut!

Se tarkoittaa monia kivoja juttuja; kohta alkaa lehdet kasvamaan, grillikauden voisi avata jo vaikka viikonloppuna, valoa on enemmän ja enemmän, ulkona voi pitää jo lenkkareita, linnut rakentelevat pesiään, talvitakit voi pikkuhiljaa laittaa kaapinperälle jne.

Kevät on ihan mun lemppari aikaa. Siinä katupölyn tuoksussa, kuivassa asfaltissa ja lintujen laulussa on vaan jotain niin taianomaista, uutta ja ihmeellistä. Kun sieraimet ja keuhkot vetää täyteen raikasta ilmaa tuntuu että pystyy mihin vain!

Kevään mukana tulee myös kurasäät.

Ulkovaatteet pääsevät todelliselle koetukselle kun rakas tyttäreni on keksinyt kuinka kivaa mutalätäköissä on leikkiä. 

Siinä sitten autossa ja kiinalaisessa ravintolassa eilen päiväkodin jälkeen vaihdeltiin kuraisia ja märkiä vaatteita kuivempiin, jolla kehtasi mennä käymään nyt valmistuvien IB oppilaiden kuvataidenäyttelyssä.  

Oli hassua seurailla Emman puuhasteluja oman lukion käytävillä. Enpä olisi silloin 6v sitten valmistuttuani osannut arvata, että joku päivä pudotan lukion roskikseen oman lapseni vaipan.

Veea on pian jo 3kk, ja hereillä paljon enemmän. Hän vaatii kasvaessaan tietysti enemmän huomiota ja virikkeitä, ja kärsii jonkin verran vatsavaivoista. Kun vauva alkaa tarvitsemaan ja vaatimaan enemmän, se tarkoittaa luonnollisesti minulle vähemmän mahdollisuuksia keskittyä mihinkään muuhun. Se tarkoittaa vain tarvetta suunnitella ja aikatauluttaa erinäisiä tehtäviä entistä paremmin. Tästä koitan olla ottamatta mitään paineita, elää hetki ja päivä kerrallaan muistaen että lapset ovat vain kerran pieniä, ja kouluhommat menevät eteenpäin pieni askel kerrallaan.

Ollaan parin viikon aikana oltu aika paljon liikkeessä. On ollut viikonloppureissua, häät ja muita pienempiä menoja. Käytiin tyttöjen ja omien vanhempieni kanssa katsomassa mun isovanhempia viime viikonloppuna. He eivät ole terveydellisistä syistä päässeet tapaamaan Veeaa vielä ollenkaan, joten oli jo aikakin matkustella sinnepäin! Aikaisemmin ollaan kerran yritetty, mutta jouduttiin kääntymään takaisin kotiin kesken matkan. 

7h matkustaminen kahden alle 2 vuotiaan kanssa ei nyt mitenkään kovin rentouttava kokemus ole, mutta siinähän se meni takapenkillä heidän kanssa istuessa, värityskirjaa värittäessä, Pipsa Possua katsellessa, rekkoja ja busseja bongaillessa ja nukkuessa. Veea onneksi nukkui lähes koko matkan.

Oli ihanaa viettää aikaa omien isovanhempien, vanhempien ja lasten kanssa. Pääsin myös tapaamaan pitkästä aikaa ystäväpariskuntaa ja heidän 9kk vauvaa. Ihanaa, kun ystävyyssuhteet voi säilyä hyvinä pitkistäkin välimatkoista huolimatta.

Häät olivat edellisenä viikonloppuna. Pääsimme nauttimaan tunnelmasta suhteellisen rauhassa, kun Veea enemmän tai vähemmän oli suhteellisen helppo hoidettava. Imetyskin sujui julkisesti, vaikka se on aina mulle vähän semmoinen jännittävä paikka.

Tekemistä ja menemistä on siis ollut aikamoinen määrä, tässä vain mansikat ja kirsikat kakun päältä. Olen ollut hiljaisempi Instagramin ja blogin puolella ihan siitä syystä, että tekemistä on ollut paljon, ja asioita täytyy siinä vaiheessa priorisoida. Tärkeintä mitä voin perheeni eteen tehdä on huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. 

Paras resepti reuntoutumiselle ja jaksamiselle tuntuu viime päivinä olleen lenkkitossut ja raitis ilma, uusi netflix sarja, sauna ja lempeä puhe itselle. 

Suunnitteilla vielä tälle viikolle on näiden normipyöritysten lisäksi käydä seinäkiipeilemässä perjantaina! Ihanaa loppuviikkoa sulle, teethän tänäänkin jotain mistä saat voimaa!