Oma pieni pöytä

Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin hyvin utuisissa tunnelmissa, päivä kerrallaan edeten, vauvan tuloa odotellen. Samalla kun odotellaan pientä saapuvaksi jo kovasti, alkaa kouluhommien jatkuminen painaa mieltä. Tänään siis otin itseäni niskasta kiinni, avasin kurssit ja tutustuin tehtäviin. Lähetin sähköposteja, ja merkitsin kalenteriin päivämääriä. Katsotaan kuinka paljon saan käytännössä tehtyä, sillä näyttää siltä että toisin kuin syksyllä, fyysistä osallistumista vaaditaan tältä keväältä enemmän, ja se voi osoittautua hieman hankalaksi yhtälöksi pienen vauvan kanssa. Päivä ja hetki kerrallaan.

Olen jo pitkään haaveillut omasta työtasosta, mutta ei olla sitä toteutukseen saakka saatu vietyä - osittain sen vuoksi, että en ehkä ole ajatellut että meillä on sille tilaa, ja toisekseen sille ei ehkä ole todellista tarvetta.  Keittiön pöytä toimi hyvin! Nyt kuitenkin rakas mieheni rakensi minulle suunnittelemani ratkaisun, kun pyysin, ja olen niiiin iloinen!

Nyt kun se vihdoin on tässä käytössä, olen huojentunut että minulla on selkeä oma pieni tila pitää tärkeimpiä kirjoja, papereita, tietokonetta (aikaisemmin sen koti on ollut repussa) ja pieniä projekteja. Siro, sisustukseen sopiva pöytä näyttää paikallaan olevana hyvin luontevana osana olohuonetta. Saan vihdoin myös pitkään haaveena olleen satulatuolin hieman standardeja korkeamman pöydän kaveriksi - jeee! Voi kun pienet asiat voi tehdä iloiseksi.

-V