Hän on täällä!

Tässä Snickersiä mutustellessani ja jo pikkuhiljaa melkoisen kylmää kahvia hitaasti ja hartaasti juoden päälimmäisenä mieleen nousee kolme asiaa.

1.           Kiitollisuus

2.           Huoli

3.           Innostus

Kiitollinen 13.1. syntyneestä pienestä vauvastamme, joka syntyi terveenä mitoilla 3830g ja 52cm. Synnytys meni hyvin, loppuenlopuksi hyvin hämmentävän nopeasti, ilman puudutteita pelkällä ilokaasulla. Olen kiitollinen miehen isyyslomasta, jonka hän pitää nyt kokonaan. On upeaa seurata häntä hoitamassa meidän kahta tyttöä niin luontevasti – paljon luontevammin mitä minulta vielä tässä vaiheessa.

Olen kiitollinen myös tuosta ilmasta ulkona – on niin voimauttavaa katsoa ulos ikkunasta, olla tässä oman pienen pöydän ääressä ja ihailla aurinkoa joka pussaa tuota lumihankea niin pysäyttävän kauniisti. Unohtamatta ihanaa ikkunanäkymää Alepan liehuvista lipuista. Miksi Alepa tarvitsee kolme lippua?  Aika majesteettisilthan ne näyttävät tuota sinistä taivasta vasten.

Toisena mieleen nousee huoli. Niin äärettömän rakas ja pieni avuton olento on meille uskottu hoidettavaksi ja huolehdittavaksi. Hänellä ja Emmalla on koko elämä edessä, ja on meidän vastuulla kasvattaa heistä rakastavia, toisia kunniottavia ihmisiä. On meidän vastuulla osoittaa heille, että he ovat täydellisiä juuri sellaisina kun ovat, kannustaa ja opettaa heitä elämään elämää. Samalla ajatukset väkisinkin vaeltavat kahden viikon päähän, jolloin arjen pyöritys palautuu pääosin minun vastuulle kun Juho lähtee takaisin töihin. Varmasti menee hetki opetteluun, ja varmasti sen opin, mutta jännittävää se on silti sovittaa nyt kaksi lasta, kodin hoito ja opiskelu samaan yhtälöön, omaa hyvinvointia unohtamatta.

Innostuksen tunne liittyy yllämainittuun – minusta on hauskaa katsoa ja lähteä tutustumaan uudenlaiseen arkeen. Niin hyvät fiilikset vuodesta 2019, vaikka ei varmasti tule aina olemaankaan sitä kuuluisaa ruusuilla tanssimista. Saan niin paljon voimaa tuosta ulkona lisääntyvästä valosta, siitä että voin vihdoin alkaa palauttamaan omaa kroppaa vahvemmaksi, ja tämän vuoden tavoitteiden tavoittelemisesta.

Ehdottomasti iso osa tätä 2019 vuotta tulee olemaan jonkinlainen "bujoilu" eli Bullet Journaling. Youtube ja Pinterest on täynnä erilaisia oppaita tätä harrastusta varten, ja jotkut vetävätkin vihon täyttämisen hyvinkin vakavaksi - hienoja esimerkkejä löytyy edellämainituista lähteistä paljon. Itse haluan alkaa lähinnä seuraamaan erilaisten elämäni kategorioiden tavoitteiden toteutumista. Olen jakanut tavoitteet kuuteen eri osa alueeseen: perhe, fyysinen hyvinvointi, henkinen hyvinvointi, kirjat jotka haluan lukea, pienryhmä* ja avioliitto. Jokaisella näistä osa-alueesta on määritelty tavoite tälle vuodelle, joiden saavuttamiseksi luon suunnitelman jokaista kuukautta varten.

Toivottavasti sulla on ollut aikaa tänään vain katsoa ja ihailla noita lumikinoksia ja aurinkoa, joko sisältä päin tai ihan tuolla ulkona. Mukavaa viikonloppua!

*pienryhmä = Viiden ystäväni kanssa perustettu porukka, joka tapaa 2-4 kertaa kuukaudessa, jolloin luetaan Raamattua, jutellaan elämästä ja syödään enemmän tai vähemmän ruhtinaallisesti