RENNOLLA RANTEELLA
Itsepohdiskelun paikka. Stressihermot kiristyvät, kun kalenteri täyttyy erilaisista työ- ja koulutehtävistä. Se ei ole mikään uutinen. Kun vielä pitkän ja kiireisen päivän jälkeen pitää mennä hoitamaan sosiaalisia velvollisuuksia, ja vielä illalla kirjoittaa se esitelmä tai laatia suunnitelma seuraavan päivän palaveria varten. On vaikea pysähtyä nauttimaan ehkä hetkestä, on vaikeaa kuvitella miltä tyhjä kalenteri näyttäisi. Vielä alkuvuodesta raskaana oleva Vilhelmiina tasapainotteli työn, koulun, perheen, ystävien ja jaksamisen kanssa. En uskonut, että kamppailisin samojen asioiden kanssa nyt loppuvuodesta, kun kalenteri on periaatteessa lähes tyhjä. Voiko liian lujaa mennä vaikka periaatteessa et oikeen tee yhtään mitään?
Olen aina nauttinut kalenterin täyttämisestä, aikataulujen laatimisesta ja suunnitelmallisuudesta. Se onkin sitten eri asia, kuinka hyvin pysyn alkuperäisissä suunnitelmissa, varsinkin kun siinä vaiheessa kun kalenteriin helposti vain kirjottelin menoja, huomaan keskellä viikkoa että olen A I V A N L O P P U. En rehellisesti sanoen uskonut, että vauva arki voisi olla uuvuttavaa. Ajattelin kuolevani tylsyyteen, jos ainut "työni" on äitiys. Se ehkä onkin syy sille, että olen haalinut ympärilleni kaikkea tekemistä. Ihan huvittaa, kuinka vähän niitä päiviä on ollut, että emme Emman kanssa ole lähteneet yhtään mihinkään, tai meille ei ole tullut vieraita.. Onkohan yhtään koko syksynä. Nautin suunnattomasti muiden ihmisten seurasta, ja siitä että on tekemistä - olen syksyn aikana jatkanut koulua vaikka piti ottaa vuoden tauko, edelleen käyn tekemässä työkeikan joka viikonloppu. Viikonloppuun mahtuu aina myös Emman isovanhemmilla vierailua, jotain pieniä juhlia, ystäviä.
Eilen pysähdyin siihen ymmärrykseen, että vaikka iltaisin Emman mentyä nukkumaan minulla on omaa aikaa siivota, tehdä ruokaa, istua sohvalle syömään ruokaa ja katsomaan jotain sarjaa - en osaa rentoutua! Niin hullulta kun se omaan korvaan kuullostaakin. En osaa. Mieli ei pääse paikkaan, jossa voisin vaan keskittyä hetkeen, nauttimaan hiljaisuudesta tai siitä että saa laittaa jalat sohvalle, eikä tarvitse aktiivisesti suunnitella loppuiltaa.
tiskit
pyykki
suihku
pitäis mennä nukkumaan
ootan että Juho tulee töistä
pitäis mennä nukkumaan
pitäis siivota
tiskit
pyykki
suihku
...jjajaja
Juhoa tämä maailmaamullistava herääminen lähinnä huvitti, ja hän totesi että hänelle tämä ei ole mikään uutinen. Pidän kyllä siitä, että asioita mietitään eteenpäin, tilanteiden kokonaiskuvia pyritään näkemään. Arvostan tehokkuutta, mutta en arjen suorittamista. Haluan olla paras versio minusta - mutta en sen kustannuksella että "palan loppuun" ja puran väsymykseni väittelemällä Juhon kanssa pikkujutuista, joilla ei edes ole niin väliä. Haluan nauttia hetkestä, ja samalla olla paras äiti Emmalle ja vaimo Juholle. Ja käydä töissä. Käydä koulua. Pitää kodin siistinä. Tehdä hyvää ruokaa. Olla hyvä ystävä. Nähdä perhettä. Maalata. Liikkua. Niin paljon kivoja asioita, niin rajallinen 24h per päivä.
Minulla on ehkä jonkinlainen käsitys siitä mistä "keep busy"-mode on peräisin, mutta sillä ei ole tässä tilanteessa merkitystä. Sillä on väliä miten siihen nyt suhtaudun, siihen, miten se vaikuttaa minuun ja sitä kautta perheeseeni. Siinä ei ole mitään pahaa, että haluan että keittiö on siisti ennen kun menen nukkumaan, siinä ei ole mitään pahaa, että ollaan aika meneväisiä Emman kanssa. Mutta kun se menee siihen että joku toinen kärsii käytöksestäsi ja stressistäsi, et voi hyvin ja ei "ehdi" tai osaa rentoutua, on aika katsoa peiliin.
Niinpä eilen minä katsoin. Voi tehdä sitä sun tätä ja tuota, kunhan vastapainoksi opettelee päästämään kehon ja mielen täysin rentoon olotilaan, vaikka päivittäin. Muistathan sinäkin rentoutua!
Olen aina nauttinut kalenterin täyttämisestä, aikataulujen laatimisesta ja suunnitelmallisuudesta. Se onkin sitten eri asia, kuinka hyvin pysyn alkuperäisissä suunnitelmissa, varsinkin kun siinä vaiheessa kun kalenteriin helposti vain kirjottelin menoja, huomaan keskellä viikkoa että olen A I V A N L O P P U. En rehellisesti sanoen uskonut, että vauva arki voisi olla uuvuttavaa. Ajattelin kuolevani tylsyyteen, jos ainut "työni" on äitiys. Se ehkä onkin syy sille, että olen haalinut ympärilleni kaikkea tekemistä. Ihan huvittaa, kuinka vähän niitä päiviä on ollut, että emme Emman kanssa ole lähteneet yhtään mihinkään, tai meille ei ole tullut vieraita.. Onkohan yhtään koko syksynä. Nautin suunnattomasti muiden ihmisten seurasta, ja siitä että on tekemistä - olen syksyn aikana jatkanut koulua vaikka piti ottaa vuoden tauko, edelleen käyn tekemässä työkeikan joka viikonloppu. Viikonloppuun mahtuu aina myös Emman isovanhemmilla vierailua, jotain pieniä juhlia, ystäviä.
Eilen pysähdyin siihen ymmärrykseen, että vaikka iltaisin Emman mentyä nukkumaan minulla on omaa aikaa siivota, tehdä ruokaa, istua sohvalle syömään ruokaa ja katsomaan jotain sarjaa - en osaa rentoutua! Niin hullulta kun se omaan korvaan kuullostaakin. En osaa. Mieli ei pääse paikkaan, jossa voisin vaan keskittyä hetkeen, nauttimaan hiljaisuudesta tai siitä että saa laittaa jalat sohvalle, eikä tarvitse aktiivisesti suunnitella loppuiltaa.
tiskit
pyykki
suihku
pitäis mennä nukkumaan
ootan että Juho tulee töistä
pitäis mennä nukkumaan
pitäis siivota
tiskit
pyykki
suihku
...jjajaja
Juhoa tämä maailmaamullistava herääminen lähinnä huvitti, ja hän totesi että hänelle tämä ei ole mikään uutinen. Pidän kyllä siitä, että asioita mietitään eteenpäin, tilanteiden kokonaiskuvia pyritään näkemään. Arvostan tehokkuutta, mutta en arjen suorittamista. Haluan olla paras versio minusta - mutta en sen kustannuksella että "palan loppuun" ja puran väsymykseni väittelemällä Juhon kanssa pikkujutuista, joilla ei edes ole niin väliä. Haluan nauttia hetkestä, ja samalla olla paras äiti Emmalle ja vaimo Juholle. Ja käydä töissä. Käydä koulua. Pitää kodin siistinä. Tehdä hyvää ruokaa. Olla hyvä ystävä. Nähdä perhettä. Maalata. Liikkua. Niin paljon kivoja asioita, niin rajallinen 24h per päivä.
Minulla on ehkä jonkinlainen käsitys siitä mistä "keep busy"-mode on peräisin, mutta sillä ei ole tässä tilanteessa merkitystä. Sillä on väliä miten siihen nyt suhtaudun, siihen, miten se vaikuttaa minuun ja sitä kautta perheeseeni. Siinä ei ole mitään pahaa, että haluan että keittiö on siisti ennen kun menen nukkumaan, siinä ei ole mitään pahaa, että ollaan aika meneväisiä Emman kanssa. Mutta kun se menee siihen että joku toinen kärsii käytöksestäsi ja stressistäsi, et voi hyvin ja ei "ehdi" tai osaa rentoutua, on aika katsoa peiliin.
Niinpä eilen minä katsoin. Voi tehdä sitä sun tätä ja tuota, kunhan vastapainoksi opettelee päästämään kehon ja mielen täysin rentoon olotilaan, vaikka päivittäin. Muistathan sinäkin rentoutua!
Kommentit
Lähetä kommentti